Seitsemäs CMADFI-tapahtuma 22.1.2018 Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla

Digituumasta toimeen

Tietojohtaminen yhteisö/somemanagerien työn johtamisessa oli yksi paljon toivotuista aiheista ennakkokyselyssämme. Tampereen Hermiassa työskentelevä Timo Rainio avaa aihetta blogissaan.

Minulla on ollut ilo osallistua loppuvuodesta muutamaan valmistavan teollisuuden tulevaisuutta luotaavaan erittäin mielenkiintoiseen seminaariin. Yhteinen kaikkialla esiin nouseva huoli on, mistä teollisuus ylimmästä johdosta ihan ”täpinätason” tehtäviin saakka löytää oikeanlaisia digitalisoituvan arjen hallitsevia työntekijöitä. Perinteisesti ”insinööreillä” ja asentajilla on tekniikka hallussa, mutta nyt onkin kysymys tekemisen tapojen ja liiketoiminnan murroksessa. Ja noissa me tekniikan ihmiset emme ole olleet perinteisesti niitä ketterimpiä muuttamaan tottumuksiamme.

Tähän haasteeseen pystytään vastaamaan vain uudenlaisella yhteistyöllä, jossa perinteiset yritys– oppilaitos–tutkimus–kehittäjä -raja-aidat ylitetään. Tämä ei tarkoita, etteikö yhä vielä siiloutunutta yhteistyötäkin tarvita. Tutuissa porukoissa valmiin yhteisen kielen, tavoitteiden ja osaamisen myötä päästään nopeasti konkreettisiin tuloksiin. Entistä tärkeämpää on samaan aikaan kuitenkin luoda yhteyksiä näiden siilojen välillä. Nyt kun yrityksissä on vihdoinkin herätty elinikäisen jatkuvan ketterän kehittämisen ja oppimisen haasteisiin, tutkimuksella ja oppimisen ammattilaisilla onkin loistomahdollisuus tulla ja tarjota toimintamalleja, oppimissisältöjä ja -ympäristöjä tähän kysyntään.

Haaste on iso ja kellään ei ole varaa jäädä poteroihin pitämään kiinni vain entisestä. Samaan aikaan kannattaa muistaa, että muutos ottaa aikansa. Käsillä oleva Digimurros vaikuttaa melkoisesti tapoihin, tottumuksiin ja vaatii aivan uudenlaista asennetta työhön ja elämään. Entistä tärkeämpää on ymmärtää ja hallita mm. seuraavia arjen ”ilmiöitä”:

Dialogi:

Keskusteluissa jonkinmoisena ”sivistyneen” vuorovaikutuksen mallina dialogi on tunnustettu jo pitkään. Mutta voisiko ajattelumallia soveltaa myös työhön ja tekemisiin. Sen sijaan että kilpailemme keskenämme, voisimmekin huomioida paremmin toinen toisemme. Verkottumisen, erilaisten ekosysteemisen ja alustojen nousu on hyvä esimerkki siitä, kuinka luomalla yhteistä ymmärrystä, muodostamalla toinen toistemme tekemisiä täydentäviä kokonaisuuksia jopa liiketoimintamalleja voidaan päästä myös perinteisillä mittareilla todennettaviin huipputuloksiin.

Luottamus:

Eräs kokenut myyntimies valisti joskus viisaasti, että ”myynti on luottamuksen rakentamista”. Yhtä luontevasti tuon opin voi sovittaa yhteistyöhön, opettamiseen, viestintään, vaikuttamiseen – lähes mille tahansa elämän alueelle. Digitalisaatiossa kehittämisen keskiössä on monenmoiset standardit ja näihin nykyisin usein liittyvä open -ajattelu. Se on tuttua ohjelmistomaailmasta, mutta sitä voi soveltaa helposti myös sisältöjen, osaamisen ja liiketoiminnan alueella. Tietoturvakeskustelu ja tarve suojata omistajalleen kuuluvia oikeuksia on luonnollisesti jonkinmoinen vastavoima täydelliseen luottamukseen perustuvan ajattelun rinnalla. Teknologia tarjoaa näihinkin kysymyksiin kuitenkin uudenlaisia ratkaisuja. Voisiko esimerkiksi luottamus, jakamisen ideologia tai vaikkapa blockchain -teknologia tarjota tapoja esimerkiksi liittää ideat ja niiden omistajuus omistajaansa ja näin korvata patenttibusiness tulevaisuuden verkostoyhteistyössä.

Kokeilut ja ketteryys:

StartUp -yrittäjyys on nykyään noussut nuorilla lähes rock -tähteyteen verrattavaksi haaveeksi. Hackathoneja järjestetään jossain päin Suomea lähes joka viikonloppuja. Digimaailmassa ei ole aikaa luoda strategioita ja visioita ja niiden pohjalta aina järjestelmällisesti kehittää tuotteita ja palveluita. Tutkimus ja oppiminenkin on joutunut etsimään uusia tapoja pysyä mukana muutoksen rytmissä. Perinteiset mittarit ja niistä johdettu asiantuntijuus on muuttunut. Enää ei opettaja tai professori ole se ainoa auktoriteetti, vaan kuka tahansa voi tuloksensa näkyväksi tekemällä hakea paikkansa ja oikeutuksensa sanoa ja tehdä asioita. Samaan aikaan entistä haastavampaa on arvioida esim. Somessa tiedon ja osaamisen tasoa. Tykkäysten määrä ei välttämättä ole tae yhtään mistään. Ketteryyteen liittyy myös tietynlainen tilan antaminen erehtymiselle ja sitä kautta oppimiselle. Tulevaisuuden ideaalimaailmassa toivottavasti sekä palvelustaan maksava asiakas, että tuota palvelua tarjoava toimittaja hyväksyy paremmin epätäydellisyyden ja antaa tilaa virheistä oppimiselle. Samalla tätä kautta tekemiseen toivottavasti palaa se lapsenomainen hauskuus. Ja samalla kuin huomaamatta muutos lisää työhyvinvointiamme.

Usein ajatellaan, että työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää pitää työ ja vapaa-aika erillään toisistaan. Työn uusilon kautta toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollista mielekkäällä tavalla lähentää näitä elämänalueita. Liekö jotain uutta tai sitten vain paluuta aikaan ennen teollistumisen luomaa tarkasti erilleen rajattua työ, huvi, kehittäminen ja oppiminen -aikakäsitystä.

Timo Rainio : https://www.linkedin.com/in/timorainio/

Yritysten, oppilaitosten sekä tutkimus- ja kehittäjäorganisaatioiden yhteistyötä edistävä välivouhkaaja Tampereelta. Hän on osallistunut CMADin järjestelyihin useana vuotena ja tuonut ohjelmaan diginäkökulmaa erilaisten projektien kautta.

comments powered by Disqus